Venetsia

Venetsia vuonna 1923
  Venetsia, Pohjois-Italian laguunikaupunki ja entinen merivallan pääkaupunki, oli 1920-luvulla jo menettänyt poliittisen ja taloudellisen voimansa, mutta sen maine taiteen, kulttuurin ja matkailun keskuksena oli kiistaton. Kaupunki tunnettiin ainutlaatuisesta arkkitehtuuristaan, kanavaverkostostaan ja mystisestä tunnelmastaan, joka houkutteli niin matkailijoita kuin taiteilijoita.   Maantiede ja Ilmasto   Venetsia sijaitsee Adriameren laguunissa, 118 saaren varaan rakentuneena. Saaret yhdistyvät yli 400 sillan avulla, ja pääväylänä toimii Canal Grande. Vuonna 1923 kaupungin talvet olivat kylmiä, kosteita ja sumuisia – erityisesti tammi–helmikuussa sankka usva peitti kadut ja kanavat. Talojen seinät olivat kosteuden tummentamia, ja laguunin tuoksu sekoittui kivihiilen savuun.   Historia ja Poliittinen Tilanne   Venetsia oli aikoinaan ollut itsenäinen tasavalta ja voimakas merivaltio, mutta Napoleonin valloitusten jälkeen kaupunki liitettiin ensin Itävaltaan ja sitten Italian kuningaskuntaan vuonna 1866. Vuonna 1923 Venetsia eli Italian poliittisen murroksen keskellä. Mussolinin fasistit olivat nousseet valtaan, ja mustapaitoja näkyi myös laguunikaupungin kaduilla. Fasistit käyttivät Venetsian historiallisia aukioita näyttämönään propagandalle ja mielenosoituksille. Toisaalta Venetsian syrjäiset kujat ja salakapakat olivat yhä vasemmistolaisten ja intellektuellien kokoontumispaikkoja.   Väestö ja Kulttuuri   Kaupungin väkiluku oli noin 170 000. Venetsialaiset olivat ylpeitä menneisyydestään mutta kärsivät köyhyydestä ja sodan jälkeisestä lamasta. Monet elivät turismista ja käsityöläisyydestä. Venetsia oli edelleen kuuluisa taiteestaan ja musiikistaan. La Fenice -oopperatalo houkutteli kansainvälistä yleisöä, ja kaupungin kirkot ja palatsit kätkivät renessanssin ja barokin mestariteoksia. Kulttuurielämä yhdisti turismin ja paikalliset perinteet – gondolieerien laulut, karnevaalin naamioiden valmistus ja lasinpuhaltajien työ Muranossa loivat kaupungille omaleimaisen sävyn.   Liikenne ja Matkailu   Venetsiaan saavuttiin junalla Santa Lucian asemalle, joka avautui suoraan Canal Grandelle. Sieltä matka jatkui gondoleilla ja vaporetoilla (vesibussit). Turistit pysähtyivät Piazza San Marcolle, jossa San Marcon basilika ja Campanile hallitsivat näkymää. Venetsian kahvilat, kuten Caffè Florian, olivat täynnä matkailijoita, aristokraatteja ja kirjailijoita, jotka etsivät inspiraatiota kaupungin mystisestä ilmapiiristä.   Talouselämä ja Teollisuus   Vaikka Venetsia ei ollut Milanon kaltainen teollisuuden moottori, sen talous perustui matkailuun, kalastukseen ja käsityöläisyyteen. Murano oli maailman kuuluisin lasinpuhalluksen keskus, ja Burano tunnettiin pitsistään. Paikalliset työpajat tuottivat myös matkamuistoja ja koriste-esineitä, joita vietiin ulkomaille. Kaupungin köyhimmät asukkaat elivät kuitenkin kurjuudessa, ja useissa kortteleissa nähtiin sodasta palaavia rampautettuja veteraaneja kerjäämässä.   Arkkitehtuuri ja Nähtävyydet   Piazza San Marco – kaupungin sydän, jossa kokoontuivat niin turistit, taiteilijat kuin poliittiset joukot.   San Marco Basilica – bysanttilaisvaikutteinen mestariteos, kultaisten mosaikkien ja pyhien reliikkien temppeli.   Dogen palatsi – entinen hallintokeskus, jonka goottilaiset pylväät ja salit toimivat muistona tasavallan ajoista.   Rialton silta – kauppiaiden ja matkailijoiden vilkas kohtaamispaikka.   San Michele (hautasaari) – hiljainen ja aavemainen saari, jonne vietiin vainajia gondoleilla.   Poliittinen Tilanne ja Levottomuudet   Vuonna 1923 Venetsia eli ristiriitaisessa ilmapiirissä: toisaalta se oli romanttinen matkailukohde, toisaalta fasistien vallan näytön paikka. Mustapaitojen marssit kulkivat samoja katuja, joilla gondolit lipuivat oopperavieraita kuljettaen. Poliittinen väkivalta ei ollut Milanon tasoa, mutta levottomuudet ja pelko olivat arkea.   Päätelmä   Venetsia vuonna 1923 oli kaupunki, jossa menneisyyden loisto ja nykyhetken rappeutuminen elivät rinnakkain. Sen kanavat ja sumuiset kujat kätkivät yhtä lailla kauneutta kuin kauhua. Kaupunki oli sekä turismin että poliittisen propagandan näyttämö – ja täydellinen ympäristö mysteereille, salaliitoille ja kammottaville kohtaamisille.