#20 Dark Crusade - Osa I

19.1. Perjantai, n klo 18, 1923, Venetsia
- Hotel Royal Danieli

Tutkijat ovat saapuneet Hotelliinsa, mukanaan patsaan vasen jalka.
He ovat myös saaneet Milanosta, Frantilta, kirjeen, missä hän selittää tapahtumista.
Cavallaron toipumisesta rituaaleista, Nosferatu maisista olennoista, joista yksi sanoi "mestarin palanneen" sekä sen että hänen ystävänsä Venetsiassa olisivat jo kuolleet.
Tämän lisäksi kirjeessä mainitaan, että Max ei mahdollisesti ole sitä mitä esittää.
Lopussa vielä varoitetaan seuruetta, että Scotland Yard on heidän perässään, mahdollisesti Lausannessa para-aikaa.
Frantin uusi ystävä Komissaario Wolff lupasi viivyttävän etsiviä, kun saapuvat Milanoon.

Muut tutkijat raahaavat patsaan osat arkussa Maxin huoneeseen ja jäävät odottamaan ystävänsä paluuta.
Patsaan läheisyys vaivaa silti heitä. Stivers tuntuu päässeen pahimman yli, mutta vieno toive patsaan koskemisesta kummittelee mielessä.
Nti Randall sensijaan kokee patsaan läheisyyden voimakkaammin, jatkuvana kutsuna, aivan kuin addiktiona.
Stivers ja muut toverit saavat Randallin suostutelluksi Puhditusriitin (Ritual of Cleasing).
Yhdessä he rukoilevat ja tuntuu kuin jokin raskas varjo mielestä katoaa.
Ja kun Max saapuu saadaan osittaisia vastauksia useisiin kysymyksiin.
Max kertoo elämästään lukkoseppänä ja "paostaan" Saksasta, löytämästään papin passista ja kuinka tämä kaikki on ehkä ollutkin tarkoituksellista.
Muille tämä tarina käy, ainakin toistaiseksi, vaikkei aivan kaikkeen saatu selvää syytä.

Kun ilta alkaa peittämään Venetsiaa hiljaisuuteensa, tutkijat ottavat esiin kirjastosta löytämänsä kirjan Paholaisen Simulaari (The Devil’s Simulare)
ja uppoutuvat tarinaan 1204 luvun 4. Ristiretkestä.


Dark Crusade

Prologi: Lähdön aika - 1198

Kreivi Baldwin on lähettänyt kutsun ja Paavin antamat aneet 4. ristiretkelle.
Tarinaan on kirjattu viiden kutsuun vastanneen nimet — ja kuinka heidän kohtalonsa tulisi pian kietoutumaan osaksi jotakin paljon suurempaa.

Gilles de la Grave – Languedocin harhaoppinen ritari
Hän ottaa kutsun vastaan isänsä haudalla, mutta ei kirkon puolesta, vaan maansa.

Veli David – Luostarin hiljaisuus
Levitettyään juoruja muista munkeista, hän pyytää lupaa lähteä Pyhälle Maalle.
Raamatun sijaan hän ottaa matkalleen okkultisia oopuksia, joskus pahan voi voittaa vain pahalla.

Andre de Troyes – Ritarin vala
Hän näkee tämän mahdollisuutena olla jotain suurempaa.


Renaud Flanderilainen – Sotaveteraani
"Jumalan sanasta ja paavin istuimesta minä en välitä paskan vertaa.
Riittää että pääsen tappamaan pakanoita ja viemään niiden elukoiden kullan."

Martinus de l’Isles – Nuoruuden lupaus
Ristiretkelle lähtevät ovat leiriytyneet kaupungin lähelle, siellä käydään harjoitus- ja kehuskelumielessä turnajaisia, joihin Martinus osallistui, mutta kunnia siitä jäi pieneksi.
Hän lupasi tulevalle vaimolleen palaavansa.

Kirkonkellot soivat Burgundissa, Flanderissa ja Troyesissa yhtä aikaa.
Viisi erilaista sydäntä kuulee saman äänen:
“Jerusalem kutsuu.”

Neljännen ristiretken aikajana:

• Marraskuu 1199: Écryn turnajaisissa Thibaut Champagnelainen, ristiretken alkuperäinen johtaja, ottaa ristin (lupautuu ristiretkelle).
• Helmikuu–toukokuu 1200: Lisää frankkeja osallistuu ristiretkeen, mukaan lukien Balduin Flanderilainen.
• Huhtikuu 1201: Venetsian sopimus allekirjoitetaan, mikä vahvistaa ristiretken taloudelliset ehdot venetsialaisten ja frankkien kesken.
• Toukokuu 1201: Thibaut kuolee ja markiisi Bonifatius Montferratilainen nousee ristiretken johtajaksi.
  - Tämä saa osan osallistujista vetäytymään Ristiretkestä.
• Keskivuosi 1202: Ristiretkeläiset saapuvat Venetsiaan ja lähtevät sieltä venetsialaisilla laivoilla.
  - Ristiretkeläisiä on lopulta huomattavasti vähemmänkuin oli alussa.
  Tästä syystä myös rahaa laivoihin ei ole tarpeeksi.
  - Venetsialaiset tekevät sopimuksen, mitä Kirkko ei hyväksy.
  Sopimus edellyttää ryöstöretkeä Zaraan, kristittyjen kaupunkiin.
• Marraskuu 1202: Zaran piiritys.
  - Paavi julistaa kaikille hyökänneille Kirkonkirouksen.
  -Ainoastaan David ja Andre ovat osallistumatta ryöstöön.
• Joulukuu 1202: Prinssi Alexioksen lähettiläät saapuvat leiriin.
  - Rahat eivät siltikään riitä täysin kuittaamaan kasvavaa velkaa.
  - Mutta Bysantin Konstantinopolin entisen hallitsija poika tarjoaa mahdollisuutta maksaa velat ja enemmän.
  Hän pyytää Ristiretkiläisiä vapauttamaan setänsä vanginneen isänsä, jotta hän saa valtansa takaisin ja kaikki apuna olleet kylpisivät kullassa.
  - Kirkko kumoaa Kirouksen.
• Kesäkuu 1203: Ristiretki saapuu Konstantinopoliin.
• Heinäkuu 1203: 1. Hyökkäys Konstantinopoliin; keisari Alexios III pakenee.
• Elokuu 1203: Ristiretkeläiset asettavat Alexios IV:n keisariksi. Ristiretkeläiset kiertävät Bysantin valtakuntaa lisätukea etsien.
  - Kansa ei kuitenkaan ota uutta keisaria ilolla vastaan.
  - Kaupungissa ei myöskään ole juuri lainkaan rahaa.
  - Kirkkojen ja muiden kappeleiden arvoesineet muutetaan kullaksi, mutta sekään ei riitä.
• Tammikuu 1204: Sotilasherra Murtzuflos (Alexios III:n vävy) vangitsee Alexios IV:n ja kaappaa vallan.
• Helmikuu 1204: Alexios IV surmataan.
  -Uuden keisarin kanssa yritetään päästä sopimukseen, mutta asiat eivät etene.
• Maaliskuu 1204: Frankit ja venetsialaiset sopivat Bysantin valtakunnan jaosta keskenään.
  -Frankit tekevät sopimuksen Venetsialaisten ja Kirkon kanssa.
  Valta ja aarteet jaettaisiin tasan.

1. huhtikuuta 1204: 2. Hyökkäys Konstantinopoliin alkaa.
2. huhtikuuta 1204: Konstantinopoli vallataan.

• 13.–15. huhtikuuta 1204: Konstantinopoli ryöstetään.

12. huhtikuuta 1204

Toinen Suuri hyökkäys Konstantinopoliin oli alkanut.
Ristiretkeläisten laivat lipuivat kohti korkeita muureja, ja mastojen väliin rakennetut puusillat heilahtelivat, kun ritarit juoksivat niiden yli hyökkäykseen.
Tällä kertaa ketään ei säästetty.

Muurien harjalla käytiin veristä lähitaistelua. Viikinki Varagit – Bysantin eliittisotilaat – ottivat mittaa raskaasti panssaroiduista ritareista.
Nuori Martinus menetti tasapainonsa rysähdyksessä ja syöksyi pimeään mereen muurien juurelle.

Lopulta taistelun kulku kääntyi ristiretkeläisten puolelle.
Portti saatiin murrettua auki, ja ratsumiehet rynnistivät kaupunkiin talloen alleen niin kreikkalaisia sotilaita kuin siviilejäkin.

Tulipalot riehuivat kaikkialla, eikä mikään viitannut siihen, että ne sammutettaisiin.
Sotilasherra Murtzuphloi surmattiin, ja ristiretken alkuperäinen pyhä tarkoitus haihtui viimeistään nyt savuun ja liekkeihin.

Kaupungissa “rauhan nimissä” saapuneet alkoivat polttaa, ryöstää ja anastaa omaisuutta – sekä ihmisiä itselleen.
Renaud oli tullut hakemaan retkeltä vain yhtä asiaa, ja täältä hän sen aikoi ottaa: kultaa.
Samoin teki nuori ritari Martinus, jonka ajatukset olivat jo tulevassa vaimossa ja rikkaassa elämästä Ranskassa.

Gilles ja David puolestaan päätyivät “pelastamaan” reliikkejä väittäen, että he vain suojelisivat niitä tuholta
– mutta heidän käsissään kirkollinen pelastus ja ryöstö kulkivat hyvin ohuen rajan molemmin puolin.

2. Valloituspäivä

Kreivi Baldwin kutsui ritarit luokseen.
Hän oli huomannut saman kuin retkeläisetkin:
kaikki käyttäytyvät oudosti, aivan kuin jokin pahuus ohjaisi heitä.
Kaupungin eteläisiltä osilta oli lisäksi kuulunut huhuja jostain pedosta.
Yöllä ihmiset olivat kävelleet kaduilla — ja yhtäkkiä nousseet kohti taivasta ja kadonneet pimeyteen.

Baldwin toivoo, että ritarit ottavat selvää, mikä tämä pahuus on, joka on saanut otteen hänen armeijastaan, ja tuhoavat sen.
Samoin heidät lähetetään metsästämään petoa, joka levittää pelkoa asukkaissa.

Baldwin lupaa heille apua:

• Veli Merovac voi auttaa okkultisissa asioissa, jos pahuuteen liittyviä ilmiöitä ilmenee.
• Sir Gautmaris, hänen kapteeninsa, on myös seurueen käytettävissä.

Viisikko päättää lähteä ensitöikseen kaupungin eteläiseen osaan, missä pedosta on huhuiltu,
sekä tutkia Hagia Sofian kirjastoa, mikäli sieltä löytyisi lisätietoa.

Matkalla läpi palavan kaupungin he näkevät, kuinka hetki sitten pyhät ritarit repivät nyt ihmisiä asunnoistaan ja riisuvat heiltä vaatteita,
vieden heitä itkien pimeisiin kujiin.

Eräällä tienhaaralla he huomaavat portaikon alas vesisäiliöön. Sieltä kuuluu ääniä.
Vilkaisu paljastaa kaksi miestä, jotka raahaavat ristiretkeläistä alas säiliön kammioon.
Toinen heistä puukottaa ritaria selkään ja yrittää viedä tämän omaisuutta.

Seurue tarttuu aseisiinsa ja ryntää vedessä makaavan ritarin avuksi.
Martinus ja Renaud juoksevat pakenevien varkaiden perään, muiden jäädessä auttamaan haavoittunutta.

Kun Martinus ja Renaud saavuttavat varkaat, nämä pysähtyvät ja kääntyvät heitä kohti — kirves ja veitsi käsissään.
Samalla kammion pylväiden takaa ilmestyy kaksi Varangi-sotilasta lisää.
Ja maassa maannut “ritari” nousee seisomaan, nostaa miekkansa ja sanoo:

“Nyt meille kaikille riittää haarniskat ja pääsemme täältä pois.
Älkää jättäkö ketään eloon.”