Nosferatu
Se ei ollut ihminen, vaan nälkä joka oli lainannut ihmisruumiin.
Kalpea, pergamenttimainen iho kirisi luiden yllä; raajat olivat liian pitkät, sormissa koukkuiset kynnet.
Silmät hehkuivat kuin sammuvat hiilet, ja suu—liian leveä—oli täynnä neulanhienoja hampaita.
Se liikkui kahdessa tahdissa: ensin nykivän epäluonnollisesti, sitten yhdessä silmänräpäyksessä, josta jäi vain märkä jalanjälki ja kiveen piirtynyt kynnen veto.
Sen hengitys tuoksui seisovalle vedelle ja makealle verelle.
Tuli sai sen ulvomaan, aamu hajotti sen rohkeuden—mutta lähtiessään se jätti varjon, joka viipyi huoneessa kauemmin kuin sen omistaja.
Children
Kommentit